Itsensä mittaaminen – algoritminen hoiva

Huomasin Antti Tiaisen mielenkiintoisen artikkelin ”Innostuimme mittaamaan askeliamme, untamme ja sykettämme ja nyt laitteet kertovat meille, miten pitäisi elää – ”Emmekö osaa enää tehdä mitään itse?”  Näin kysyy professori Tiainen Helsingin sanomissa 2.2.2019.

HS:n artikkeli kertoo yhdysvaltalaisesta kulttuuriantropologista Natasha Schüllista, joka on tutkinut itsensämittaajia vuodesta 2013. Hän oli puhumassa Rethinking Health Care -symposiumissa Espoossa.

GFK -yhtiön selvityksen mukaan vuonna 2016 joka kolmas ihminen käytti teknologiaa itsensä mittaamiseen. Selvityksessä oli ollut mukana 16 maata. Suomi ei ollut mukana. Tarkemmin tuloksiin voi tutustua GFK:n www-sivulla olevasta dokumentista: Health and fitness tracking, Global GfK survey.

HS:n artikkelin mukaan aluksi itsensä mittaaminen (self-tracking) liittyi lähinnä siihen, että saatiin dataa esim. liikkumisesta, nukkumisesta tai sykkeestä. Nykyään algoritmit ja laitteet kertovat, miten käyttäjillä menee ja ne ohjaavat heitä. Esimerkkeinä huolehtivista laitteista mainittiin HAPIfork -haarukka, joka auttaa syömään riittävän hitaasti ja Lumo Lift, joka auttaa pitämään paremman ryhdin.

Artikkelia lukiessa tulee sellainen käsitys, että on mahdollista mitata todella monia asioita ja saada erilaisia ohjeita mittausten perusteella melkein asiaan kuin asiaan. Enää ei tarvitse esim. syödä, juoda, liikkua, nukkua tai vaikka meditoida omien tunteiden tai tarpeiden mukaan, vaan aina voi joku algoritmi tai laite ohjata asiaa. Tätä kaikkea Schüll kutsuu algoritmiseksi hoivaksi. Hän on myös julkaisut kirjan Keeping track.

Itsensä mittaaminen on mennyt muutamassa vuodessa selvästi eteenpäin. Löysin vuodelta 2014 MTV3:n uutisen ”Mittaa itsesi – mullistaako tämä terveydenhoidon?” Muutama vuosi sitten on ajateltu, että itsensä mittaaminen auttaa huolehtimaan paremmin omasta terveydestään. Nykyään ehkä ohjataan enemmän.

Tällä hetkellä itsensä mittaamiseen on jo niin paljon erilaisia mahdollisuuksia, että mittaaminen voi mennä liialliseksi. Jos alkaa tarkasti noudattaa erilaisten algoritmien ohjeita, voi mittaaminen muuttaa stressaavaksi ja uuvuttavaksi. Joskus jopa terveydelle haitalliseksi. Kohtuus kaikessa on ehkä tässäkin hyvä periaate.

Mukavaa helmikuuta kaikille!

Viime vuoden tuloksia ja uuden vuoden näkymiä

Mukava aloittaa taas kerran uusi vuosi. On hyvä hetki vähän miettiä, mitä edellisenä vuonna tapahtui ja toisaalta suunnata uuteen. Viime vuonna merkittävin sähkö-ja magneettikenttiin liittyvä muutos kotimaassa oli se, kun uusi säteilylaki ja NIR-asetus astuivat voimaan joulukuussa 2018. Siitä olen kertonut jo tilannekatsauksessa 2/2018, joten ei tässä sen enempää. Aiheesta voi lukea tilannekatsauksen pääkirjoituksesta.

Viime vuonna päättyi COST-toimi [BM1309] ’European network for innovative uses of EMFs in biomedical applications (EMF-MED)’ ja uutena käynnistyi COST-toimi [CA17115] ‘European network for advancing Electromagnetic hyperthermic medical technologies’ (MyWAVE). Olen ollut näissä verkostoissa mukana. Tämän uuden MyWAVE:n tavoitteena on tukea tutkijoiden verkostoitumista tutkimusalueella, jossa keskitytään sähkömagneettisen hypertermisen lääketieteellisen teknologian edistämiseen.

Myös useita CIGRE:n (the Council on Large Electric Systems) Technical Brochure julkaisuja saatiin viime vuonna valmiiksi.

Olen ollut näissä ryhmissä mukana, joten oli mukava huomata raporttien valmistuvan. Näistä on kirjoitettu myös artikkelit Electra -lehteen. Vuonna 2019 jatkan edelleen muutamassa mielenkiintoisessa CIGRE:n työryhmässä.

Suomen Kansallinen CIGRE-toimikunta (FiNC) ja CIGRE Study Committee D2 järjestävät vuonna 2019 yhdessä tilaisuuden ”Colloquium on Information Systems and Telecommunication” kesäkuussa Helsingissä. Tarkemmin aiheeseen voi tutustua tilaisuuden kotisivulla.

Sähkö- ja magneettikenttiin littyen on myös vuonna 2019 tiedossa aktiviteettejä. Tilannekatsauksia julkaisen edelleen. Kyseessä on jo yhdestoista vuosi, kun niitä tehdään, mutta edelleen aihe on ajankohtainen ja kiinnostava. Aihepiiriin littyvä BioEM2019 -konferenssi järjestetään tänä vuonna Ranskassa. Tilaisuudesta löytyy jo tietoa Bioelectromagnetics Societyn www-sivulta.

Paljon tuli viime vuonna valmiiksi, joten on hyvät mahdollisuudet suunnata nyt uusiin asioihin. Mielenkiintoista nähdä mitä alkanut vuosi tuo tullessaan.

Hyvää alkanutta vuotta 2019 kaikille!

Nro. 9 / 2018/2 ALS-tauti ja työperäiset altistukset – systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi

Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä kävi läpi aikaisempia tutkimuksia ALS-taudin ja työperäisen altistuksen välisestä yhteydestä. Artikkeli kattaa erilaisia altistumisia.

Tässä tutkimuksessa etsittiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla työperäisten altistusten yhteyttä ALS-tautiin käsittelevistä julkaisuista meta-analyysia varten sellaisia tutkimuksia, jotka täyttivät tieteelliset epidemiologiset vaatimukset. Tutkimus oli alun perin tilaustyö ruotsalaiselta vakuutusyhtiöltä, joka tarvitsi tieteellisiin tutkimuksiin perustuvan mittapuun työperäisten sairauksien arviointiin.

Tutkimusryhmä löysi 79 aihetta käsittelevää julkaisua, jotka he luokittelivat ja joiden tieteellisen laadun he varmistivat MOOSE- (Meta-analysis Of Observational Studies in Epidemiology) ja GRADE (Grading of Recommendations, Assessment, Development and Evaluations) -ohjeiden perusteella. 37 tutkimusta täytti hyvien tieteellisten tutkimusten vaatimukset, ja 42 jouduttiin jättämään pois meta-analyysistä metodologisten puutteiden vuoksi.

Meta-analyysissä tutkimusryhmä määritti painotetut suhteelliset ALS-taudin riskit erilaisille työperäisille altistuksille: raskaalle fyysiselle työlle 1,29 (perustuen kuuteen julkaisuun), ammattiurheilulle 3,98 (kolme julkaisua), metalleille 1,45 (kuusi julkaisua), kemikaaleille 1,19 (kymmenen julkaisua), sähkömagneettisille kentille tai sähkötöille 1,18 (16 julkaisua) sekä työskentelylle sairaanhoitajana tai lääkärinä 1,18 (neljä julkaisua).

Sähkömagneettisille kentille altistumisen tai sähkötyön ja ALS-taudin riskiä käsitelleissä tutkimuksissa riskiarviot olivat tutkimusryhmän mukaan joissain 90-luvun lopulla julkaistuissa tutkimuksissa kaksinkertaisia uudempiin verrattuina. Kumulatiivisissa meta-analyyseissä arvot pienenivät vähitellen, mikä johtui heidän mukaansa todennäköisesti siitä, että tutkimusharhat olivat yleisiä ennen vuotta 2005.

Tämän meta-analyysin tulosten perusteella ALS-taudin riski oli tilastollisesti merkittävästi kohonnut työperäisessä altistumisessa raskaalle fyysiselle työlle, kemikaaleille (erityisesti torjunta-aineille), metalleille (erityisesti lyijylle) ja mahdollisesti myös sähkömagneettisille kentille sekä hoitotyössä. Tutkimusryhmän mukaan julkaisuharhat eivät selittäneet tuloksia. He pitivät tutkimuksensa vahvuuksina sitä, että meta-analyysit perustuivat tieteellisesti laadukkaisiin epidemiologisiin julkaisuihin ja että kaikki mahdolliset harhat oli pyritty tunnistamaan.

Lähde:
Gunnarsson L-G, Bodin L. Amyotrophic lateral sclerosis and occupational exposures: a systematic literature review and meta-analyses. International Journal of Environmental Research and Public Health 2018, 15, 2371.

Nro. 8 / 2018/2 Pientaajuisille magneettikentille altistumisen tasot Mangaungin metropolikunnan asuinalueilla Etelä-Afrikassa

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat mittasivat magneettikenttiä Manguangin metropolikunnan asuinalueilla, koska heidän mielestä aiheesta ei ole riittävästi tietoa Etelä-Afrikassa. Kenttiä mitattiin sähkönjakelukeskusten läheltä eri etäisyyksillä ja eri suunnista. Yhden mittauskohteen lähellä oli myös 200 kV:n voimajohto. Mittaustulokset jäivät ICNIRP:n ohjearvojen alapuolelle.

Etelä-Afrikassa ei ole tutkimusryhmän mukaan tarpeeksi tietoa sähkönjakelukeskusten tuottamille pientaajuisille magneettikentille altistumisesta asuinpaikoissa, joten tässä tutkimuksessa oli tavoitteena arvioida altistusta Mangaungin metropolikunnan asuinalueilla.
Tutkimusryhmä valitsi satunnaisesti Mangaungin metropolikunnan kolmelta suurimmalta alueelta 30 asuinaluetta: 15 Bloemfonteinista, 9 Botshabelosta ja 6 Thaba Nchusta. Mittauksia tehtiin sähkönjakelukeskusten ulkopuolella 3, 6 ja 9 metrin etäisyydellä jakelukeskuksen kustakin neljästä reunasta sekä myös jakelukeskusten neljän reunan sisäpuolelta, lähellä suoja-aitoja, jolloin niiden etäisyydeksi luokiteltiin 0 m (vertailupiste).

Alueiden tuloksia verrattiin toisiinsa varianssianalyysin avulla ja etsittiin eroja altistustasojen väliltä. Erot eivät tutkimusryhmä mukaan olleet merkittäviä Bloemfonteinin ja Thaba Nchun alueilla. He havaitsivat merkittävästi voimakkaampia altistustasoja (0,55 μT) yhdellä lähellä 200 kV:n voimajohtoa sijaitsevalla Botshabelon asuinalueella verrattuna saman alueen toisiin asuinalueisiin. Kun neljää etäisyysluokkaa verrattiin toisiinsa, myös niiden välillä havaittiin merkittävä ero. T-testi osoitti tilastollisesti merkittävän eron 3, 6 ja 9 metrin etäisyyksillä mitatuista altistustasoista verrattuna 0 metriin sekä myös 3 metrin etäisyydellä mitatuista altistustasoista verrattuna 6 metrin ja 9 metriin.

Tässä tutkimuksessa mitatut voimakkaatkin altistustasot ja huippuarvot olivat tutkimusryhmän mukaan kuitenkin kaikilla etäisyyksillä alle ICNIRP:n (International Commission for Non-Ionising Radiation Protection) ohjearvojen, ja kentät heikkenivät nopeasti etäisyyden säteilylähteeseen kasvaessa.

Heidän mukaansa tulokset osoittavat, että voimajohdot voivat lisätä merkittävästi altistusta jakelukeskusten lähellä. Mangaungin alueelta täytyisi heidän mielestään tutkia tulevaisuudessa pientaajuisille magneettikentille altistumisen aiheuttamia terveysvaikutuksia.

Lähde:
Rathebe P, Weyers C, Raphela F. Exposure levels of ELF magnetic fields in the residential areas of Mangaung Metropolitan Municipality. Environmental Monitoring and Assessment (2018) 190: 544.

Nro. 7 / 2018/2 Asuntojen verkkotaajuisten magneettikenttien mittaus ja analyysi – tuloksia pilottitutkimuksesta

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat halusivat selvittää aikaisempaa paremmin magneettikentille altistumista. He analysoivat pientaajuisia magneettikenttiä 3 163 datatiedostosta, joita oli kerätty sadasta talosta Australiasta. He mittasivat kenttiä useissa paikoissa ja vertasivat tuloksia ICNIRP:n ohjearvoihin sekä vuosina 1987–2015 julkaistuihin 23 vertaisarvioituun tutkimukseen, joissa oli tietoa asuntojen magneettikenttämittauksista. Heidän mittauksissa yli 4 mG:n (0,4 µT) arvoja esiintyi mm. sängyissä (21,83 %) ja makuuhuoneissa (33,33 %).

Tutkimusryhmä kaipasi laadukkaita analyyseja asuntojen pientaajuisista magneettikentistä erilaisilta maantieteellisiltä alueilta, jotta saataisiin tietoa väestön altistuksesta ja voitaisiin tunnistaa voimakkaan magneettikenttäsäteilyn lähteitä. Pientaajuista magneettikenttäsäteilyä tuottavat kodin sähkölaitteet, johdot, mittarit, sähköä johtavat putkistot, voimajohdot ja muuntajat. Aiemmissa tutkimuksissa ei ole heidän mielestään aina määritetty asianmukaisesti tutkimuskohteiden magneettikenttäaltistusta: asuntojen magneettikenttiä ei ole mitattu lainkaan tai paikoista, joissa asukkaat altistuvat eniten.

Tässä tutkimuksessa analysoitiin pientaajuisia magneettikenttiä 3 163 datatiedostosta, joita oli kerätty sadasta talosta Australiasta. Mittauksia suoritettiin useissa maantieteellisissä sijainneissa, ja tuloksia verrattiin ICNIRP:n ohjearvoihin sekä myös vuosina 1987–2015 julkaistuun 23 vertaisarvioituun tutkimukseen, joissa oli raportoitu magneettikenttämittauksista asunnoissa.

Mitattujen magneettikenttien (geometriset) keskiarvot olivat sängyssä 0,85 mG, makuuhuoneessa 1,39 mG, vauvansängyssä 0,39 mG, lasten leikkialueella 0,47 mG ja olohuoneessa 0,30 mG. Tuloksissa näkyi huomattavaa vaihtelua magneettikenttätasoissa, joille asukkaat tyypillisesti altistuvat. Yli 4 mG:n mittauksia esiintyi huomattavan paljon erityisesti sängyissä (21,83 %) ja makuuhuoneissa (33,33 %). Joidenkin laitteiden säteily ylitti ICNIRP:n väestöaltistukselle määrittämän ohjearvon 2 000 mG. Kaikissa huoneissa keskimääräiset magneettikentät kauempana sähkölaitteista olivat kuitenkin 0,30–1,39 mG.

Tutkimusryhmä esitteli yksinkertaisia varotoimia, joiden avulla pientaajuisille magneettikentille altistumista asunnoissa voidaan vähentää ja siten minimoida mahdollisia riskejä ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille. Tutkimus antaa tulevia tutkimuksia varten uuden tietojenkeruumallin, jota voitaisiin soveltaa suurempiin tutkimusjoukkoihin havaintojen vahvistamiseksi. Tietoja voisivat hyödyntää myös sellaiset tutkijat ja yksityishenkilöt, joilla ei ole käytettävissään tarvittavia mittauslaitteita.

Lähde:
Halgamuge M N, McLean L. Measurement and analysis of power-frequency magnetic fields in residences: Results from a pilot study. Measurement 125 (2018) 415–424.